Litoon siityminen viivästyy koska aloitin 4kk sitten bentsoista vierottautumisen. Vieroitus sujui hyvin ja pystyin pitämään periaatteesta saavutetusta vähennyksestä ei palata entiseen kiitettävän hyvin. Muutaman kerran otin   jo kokonaan lopetettua opamoxia stressitilanteessa (koira karkasi, läheinen otti yliannoksen ja joutui teholle). Tenoxia tuli otettua emt tilanteissa isompi annos. Tavoitteena ei olekaan absolutismi vaan lyhytaikainen ja perusteltu käyttö vaikeissa stressitilanteissa.

En ole hävittänyt lääkkeitäni vaikka aluksi sitäkin ajattelin. Annoin toki reseptit psykiatrille ja se olikin eräänlainen merkkipaalu eli en siis enää uusi reseptejäni automaattisesti. Katson kuitenkin että minulla itselläni on aikuisen vastuu omasta käytöksestäni. Ilokseni voin sanoa että kaapissa olevat bentsot eivät ole poltelleet mielessäni noita muutamaa kertaa lukuunottamatta ja silloinkin tein tietoisen päätöksen.

Bipolle on tärkeää saada nukutuksi. Omahoitajan kanssa onkin sovittu että mikäli unettomuus (siis täydellinen unettomuus) kestää yli kolme vuorokautta asiaan on puututtava. Unettomuus kun voi laukaista uuden maniajakson. Toistaiseksi koko 4kk ja viikon jakson aikana kuvattua tilannetta ei ole tullut vastaan. Unettomuutta on toki ollut mutta yhden täydellisesti unettoman yön jälkeen seuraavana olen saanut jonkin verran nukuttua ja kolmantena yönä jo varsin hyvin. 

Tänään siis tulee kuluneeksi ensimmäinen täysin bentsoton viikko. Ilokseni olen huomannut että sekä lyhyt että pitkäkestoinen muistini ovat parantuneet mitä pitemmälle vieroitus eteni. Olen myös huomannut yleisen jaksamiseni parantuneen. Kauan kadoksissa ollut huumorintaju on elpynyt ja nautin elämän pikku iloista kuten koiran ulkoiluttamisest sateessa! Heh heh, 

Mielialaani on kohentanut sekin että olen jaksanut perehtyä uusiin leluihini kuten piirtopöytään ja piirustusohjelmaan kuin entisinä aikoina. En edes muista milloin oli viimeksi sellainen olo että jaksan lukea photoshopkirjaa kerralla kolmisen tuntia ja vielä muistaakin jotain lukemastani. Päivätkin kuluvat paremmin kun pystyy selvittelemään tietokonepulmia omin päin. Bentsojen aikana olin lyhytjännitteinen ja pakenin pulmatilanteita. Nyt jaksan yrittää ja erehtyä entiseen malliin ja tunnen sittten onnistumisen riemua. Olen aina pitänyt uuden oppimisesta ja kaikenlaisista uusita vempaimista.

Seuraava projektini onkin elämäntapojen vähittäinen muuttaminen pysyvästi. Tavoiteena on kahden vuoden aikana päästä omaan normaalipainoon eli 30kg on tullut sairastamisen aikana painoa lisää. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on veljen perheen koiran kanssa puuhailu. Ulkoilutan koiraa oman vointini mukaan ja välillä hurtta on luonani päivähoidossa ja silloin tällöin yötäkin. Koirat ovat vilpittömiä ja antavat ilonaihetta omilla puuhillaan. Koiran kanssa tommoinen 8km kävelyä useassa pikkujaksossa kertyy kuin huomaamatta. Omasta koirasta luopuminen otti koville ja meni liki puoli vuotta ennen kuin kestin edes katsoa  veljen perheen koiraa. Vieläkin syyllisyys ja suru omasta koirasta luopumisesta valtaa mielen ajoittain. Surutyö on tehtävä. Onneksi terrierit ovat varsin erilaisia kuin paimenkoirat! Ainakin ne rikkovat kaikki lelunsa alta aikayksikön.

Bentsovieroituksen onnistuminen on antanut uutta uskoa omiin voimiin. Olenkin oppinut ainakin sen että päivä vain ja hetki kerrallaan on sopiva muutosvauhti. Pitkäään bipoa sairastaneella on varsinkin vauhtivaiheessa epärealistisia suunnitelmia joiden kaatuminen sitten johtaa vain pahempaan masennukseen ja itseinhoon. Ajattelinkin käyttää tätä blogia sen selvittämiseen mitä minulla on vielä elämältä odotettavissa. Painonhallinta on vain yksi osatekijä mielekkäässä päivässä.

Mukavimmalta tuntuu tällä hetkellä se että uuden oppiminen tuntuu taas miellyttävän  haastavalta eikä ylivoimaiselta pakolta. Lapsiperheen kiireisessä arjessa koiraa ulkoiluttava sisko saa paljon kiitoksia. Ja se tuntuu hyvältä kun voi olla hyödyksi. Olemme menossa veljen perheen koiran kanssa arkitottelevaisuuskurssille ensi kuun toisella viikolla. Jännityksellä odotan miten yhteispelimme sujuu. Olisin halunnut käydä oman koirani kanssa koulutuksissa mutta elämä päätti toisin. Nyt saan toisen tilaisuuden!!!

Unettomuuden kohtaaminen on helpompaa kun ei ole ottanut bentsoja. Nyt nousen ylös sängystä ja menen nettiin tai luen suosiolla kunnes uni tulee. Ja jos ei tulekaan tiedän että kyllä se sieltä tulee kun jaksaa väsyttää itsensä henkisesti ja fyysisesti. Kauhu siitä että unettomuus jatkuu ja jatkuu alkaa siis väistyä varmuuden tieltä ja koko nukkumista stressaa vähemmän. Ja kun ei stressaa uni voittaa enemmin tai myöhemmin. Ja kuinka ihanaa onkaan aito uni joka uudistaa ja virkistää. Painajaisia en olen nähnyt aina vain vähemmän bentsovierotuksen edtessä. Viime viikolla en ollenkaan. Tämä on suuri edistysaskel koska aiemmin nukahtaminen tuntui hankalata kun oli odotettavissa monta kertaa yösä hikinen herätys kaameisiin painajaisiin.

Yksi suuri ilonaihe on myös kirjoittaminen. Aiemmin olisi ollut sula mahdottomuus kirjoittaa sujuvasti ja ajatuksella. Kirjoittaminen on kuitenkin ollut minulle  tapa tyhjentää pää ja keskittyä miellyttävästi. Olenhan ammatiltani toimittaja. Ehkä pystyn vielä harjoittamaan omaa ammattianikin jossain mittakaavassa. Ajatus tuntuu hyvältä. Mutta askel kerrallaan. Tämän blogin kirjoittaminen ja bipo keskustelupalstoille kirjoittminen on hyvä merkki.

Tuohon litoon palatakseni. Olen päättänyt pysyä nykyisessä coctailissani ainakin jonkin aikaa että liton aloittamisen sivuvaikutukset eivät mene sekaisin bentsojen vieroituksen sivuvaikutusten kanssa. En muuten olekaan syönyt litoa ainoana lääkkeenäni vaan aina on ollut kuvioissa monta muuta kolmiolääkettä ja lääkettä muihin kuin bipoon. Aika kiinnostava ilmiöä on se että selkäkipuun suhtautumiseni on muuttunut bentsoistaluopumisen aikana. Selkä on ollut kipeänä mutta parasetamolilla ja liikunnalla mm. joogalla ja piikkimatolla on pahimmasta päästy yli. Laskin kerran että säästän lääkekuluissa niin paljon että minulla on varaa mennä OMT fysioterapiaan mikä on ollut rehellisesti sanottuna aina pidempiaikainen apu scheuermannintautiini.

Litiumiin siirtymiselle on jo saatu psykiatrin siunaus ja nyt vain odottelen oikeaa hetkeä. Bentsojen vähentäminenkin alkoi omasta halusta ja oikeasta mielentilasta, jolloin prosessiin sitoutui itseohjatuvasti. Olen varma että tiedän sopivan hetken myös liton kanssa. Ymmärrän kuitenkin myös hoitavan tahon ajatusta "toimivasta ei kannata luopua" mutta. Mutta toimiva ei ole sama kuin minun kannaltani mielekkäin ja vaoimaannuttava kokonaisuuden kannalta. 

Litiumin aloittaminen on edessä elokuussa kun muut uudemmat läkkeet esim. Seroquel eivät estä manioita. Olen syönyt  litiumia aiemminkin kun maanis-depressivisyys havaittiin 10 vuotta sitten. Lääke toimi mutta hoitavan tahon mielestä verikokeet tulivat liian kalliiksi kaupungille!  Todellisuudessa litium on halpa ja tehokas lääke jos vaikka verrataan Seroqueliin.

Seroquel prolong 400 mg maksaa 100 kpl 379,87 e ja Lito 100 kpl 8,46e! Siitä voi jokainen itse laskea... kun prolongia menee vielä kaksi päivässä. Kunnalle tulee toki halvemmaksi syöttää Seroquelia. Kansantaloudellisesti lito on sitten paljon halvempaa.

Ongelmalliseksi asian tekee se että nuoremmat psykiatrit eivät juurikaan määrää litoa. Heillä ei siis ole kokemusta vanhasta ja toimivasta lääkkeestä. Potilaskin usein säikähtää kun lukee litiumin sivuvaikutuksista. Tosiasiassa liton käyttäjä on paremmassa seurannassa kuin esim. Seroquelin käyttäjä, jonka maksa ja munuais etc. arvoja ei todellakaan seurata edes vuosittain.